lauantai 7. toukokuuta 2011

Spring Adventure

Kesän ensimmäinen seikkailukisa takana. Spring Adventure käytiin Karjaan ympäristössä mahtavassa kesäisessä säässä. Kisa meinasi osaltani jäädä jo väliin, kun paria kisaan ei meinannut löytyä. Viime hetkellä sain kuitenkin parin ja osallistuimme sekasarjaan. Vähän jännitti kyllä lähteä täysin tuntemattoman kanssa kisaamaan, mutta luotettavat tahot arviovat että menisimme suht samaa vauhtia muutenin kuin vaan melonnassa. Olimmekin tasainen pari ja vielä kun suunnistusvastuu oli hyvä rauhoittaa omaa vauhtia, että pysytään varmasti kartalla.

Kisa alkoi muistisuunnistuksella eli lähtöpaikassa oli neljä eri karttaa puutauluissa muutaman kymmenen metrin välein. Kuhunkin tauluun oli merkitty yksi rasti ja jokaisen rastin jälkeen piti käydä leimaamassa lähtöpaikassa. Rastit piti hakea tietyssä järjestyksessä, joten ensin piti löytää oikea taulu ja se aiheuttikin kovaa ruuhkaa taulun luona. Päätin että en jaksa alkaa odottaan kartankatseluvuoroa vaan lähdettiin peesailemaan toisia tiimejä. Muut rastit käytiin kurkkaamassa tauluista, mutta aikalailla peesaillen eka osuus meni. Toiselle rastille lähtiessä meinas jäädä lähtöpaikan rasti leimaamatta mutta muistin sen muutaman kymmenen metrin juoksun jälkeen, joten virheeltä vältyttiin.

Lyhyen alkujuoksun jälkeen pyöräilykengät jalkaan ja lyhyt siirtymä rantaan ja melontaan. Ensimmäiset sata metriä mellonasta oli melkosta siksakkia, mutta sitten kun rytmiin päästiin kanotti alko kulkea suoraan ja matka eteni. Melonta mentiin hitaasti virtaavaa jokea pitkin ja haettiin vaan yksi rasti ja takaisin. Ihan mukava oli vaihteeksi meloa joessa järven sijaan, vaikkei virtaa ihmeemmin ollutkaan.

Melonnan jälkeen pyörän selkään ja rullailemaan pääasiassa Karjaan ympäristön asfaltti- ja hiekkateitä. Reitin valinnatkin kyllä olivat sellasia että kierrettiin aika hyvin kaikki mahdolliset metsäpätkät. Suunnistus pyörällä sujui hyvin, vaikka ekaa kertaa menin kartan kanssa pyörän selässä tälle kesälle. Pyöräilyn sekaan oli laitettu virkistäviä erikoisuuksia. Ekaks kiivettiin pyörällä laskettelurinteen päälle. Pyörät sai jäädä hetkeks lepäämään sinne ja jalan kolme kertaa ylös ja alas rinnettä. Alas pääsi kyllä ihan vauhdikkaasti, mutta ylös sai tyytyä kävelemään sen verran jyrkkä mäki oli. Lopuksi lasketeltiin mäki alas vähän loivemmasta kohdasta pyörällä.

Kiipeämisen jälkeen seuraava rasti oli vanhan joen yli menevän rautatiesillan metallirakenteissa. Heidi halus mennä kiipeilemään metallipalkkeja pitkin veden päälle, joten enpä sit laittanut hanttiinkaan. Tyydyin jännittämään sillan päältä, miten käy ja hienostihan se rasti tuli leimattua. Seuraavaksi mentiin taas hakemaan rasti sata metriä vanhan rautatietunnelin sisältä. Sen jälkeen loppu fillarointi oli ihan perus rastienhakua ja sieltähän ne paikoiltaan löytyivät.

Pyöräilyn jälkeen jatkettiin juosten hakemaan rasteja. Suunistus sujui hyvin juostenkin ja ainoastaan yhdellä rastilla tuhraantui minuutin verran ylimäärästä. Muut löytyivät hyvin. Suunnistukseen voi olla kyllä tyytyväinen.

Juoksun jälkeen oli toinen melontaosuus ja siinä tapahtuikin kisan ainoa virhe. Melottiin tyytyväisinä ohi rannalla olleen rastin, joka haettiin aiemmin jo juosten ja jatkettiin eteenpäin viitisen minuuttia melontarastille, joka oli vain miesten kilpasarjalaisille. Oikea rasti jäi siis leimaamatta, siitä miinus piste ja melottiin vielä vähän ylimäärästä. Toinen melonta osuus suju muuten kyllä hyvin, vaikka vähän käsissä alko jo tuntumaan.

Seuraavaksi oli vuorossa Wetrun. Osuus alko sillä että sain laskeutua sillalta köyttä pitkin viileähköön veteen, leimata rastin vedessä ja uida rantaan. Tässä meinas käydä vahinko kun emitin tarranauha aukes vedessä ja irtos jojosta, mutta onneks pidin emittiä kädessä uidessa. Osuudella piti tai ainakin kannatti uida vielä toisen kerran joen yli, joten kaikki saivat heittää talviturkin virkistävässä vedessä. Onneksi ilma oli niin lämmin ja lähes heti vedestä noustua keho lämpeni eikä vilu ehtinyt tulla. Osuuden lopuksi saatiin vielä kantaa kanootti muutama sata metriä kisakeskukseen, jotta varmasti saatas tarpeeks monipuolista rasitusta.

Viimeisenä oli vielä kaupunkisuunnistusta ja eipä siinä kannattanut alkaa kuivia vehkeitä vaihtelemaan vaan ei muuta kuin viihdyttämään paikallisia asukkaita. Joku kysyikin terassilta miksi teillä on kypärät päässä. Osuuden hauskuutuksena noustiin hissillä rautatiesillalle, kun semmonen sattu siinä asemalla sopivasti olemaan. Tällä osuudella sain toimia vähän vetojuhtana, kun pari roikku repussa kiinni, mutta sen hyöty tais olla enemmän henkinen.

Aikaa tähän kaikkeen meni aika tarkkaan kuusi tuntia, mutta ihan huomaamatta se aika kyllä menee näissä touhuissa. Koko setti meni läpi parilla energiapatukalla, litralla urheilujuomaa, puolellatoista vetää ja muutamalla suklaapalalla. Aavistuksen harmitti tuo melonnan virhe, mutta ilmeisesti ei oltu ainuita. Ens kerralla sit luetaan reittikirjaa tarkemmin. Kisan aikana sijoituksesta ei ollut mitään hajua, kun sekasarjan tiimejä ei juurikaan näkynyt ja osa kilpaili myös miesten sarjassa.

Palkintojen jaossa oli iloinen yllätys kun oltiin lopputuloksissa toisena! Kiitoksia Heidille hienosta kisasta! Nyt onkin mukava kirjoitella tätä ja nauttia samalla palkinto-olutta. Myös järjestäjät ansaitsevat suuret kiitokset, hienoja kisoja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti